Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Päiväkirja 2010

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Päiväkirja 2010 lähetetty Pe Kesä 11, 2010 4:28 am



Tervetuloa!

Tänne siis merkitsen Flain päiväkirja merkinnät.

Näytä käyttäjän tiedot

2 Here we come! lähetetty Pe Kesä 11, 2010 4:28 am

Torstai 10.6.2010

Aurinko oli ehtinyt paistaa jo monta tuntia taivaalla, ennenkuin traileri ajoi pihaan, hajamielisen kuskin eksyessä reitiltä jo pariinkin kertaan ja kännykän akku huusi hoosiannaa vähäisen latauksen vuoksi. Odottelin siis tallipihalla kärsivällisesti, siinä missä muu talli väki maastoili tai teki kaikkea muuta joutavaa. Mutta viimeinkin se tapahtui ja rakas ruunani Flai saatii talutettua pois trailerista. Ja pääsi viimeinkin hyvästelemään tuttavani, joka nyt vain sattui omistamaan hyvä trailerin jolla tuoda isomman puoleinen pienhepo uudelle koti tallilleen. Kuitenkin, asiaan. Flai nuuhki kiinnostuneena ilmaa, korvat hörössä, turpa koholla. Pieni hirnahduskin pääsi suusta, iloisen vastauksen kaikuessa jostain päin tallia. Hymähdin ja annoin pojan hetken aikaan ihmetellä tallipihaa ja parkkipaikkaa, kunnes lähdin kirjavaa poitsuani kohti tallia. Paljon tekemistä sinä päivänä enään tuskin olisi, olin liikuttanut Flaita jo aamu tuimaan pienessä tihku sateessa, ennen traileriin pakkausta, joten loppu illan poni saisi tutustua rauhassa karsinaansa. Talli mestari oli luvannut hoitaa ruokkimisen puolestani, joten illemmalla ei tarinnut raahautua tallille. Vaikka melko varmasti karsinassa odottikin tervetulo rehut ja heinät.

Saavuinkin seuraavaksi talliin, oven avattuani hurmaava hevosen tuoksi kiri sieraimiini ja en voinut kuin henkäistä onnesta. Flai hörähteli korvani juurella, puskien selkääni, kuin pyytäen pääsevänsä äkkiä sisälle kauralaarinsa kimppuun. Naureskelin itsekseni ja katselinkin ympärilleni. Viisi karsinaa, joista kaikki olivat sillä hetkellä tyhjillään. Harmillista, mutta Flai joutuisi nyt hetkeksi menemään yksikseen karsinaansa. Vapautinkin pedon riimusta ja tuo asteli tyytyväisenä kotikoloonsa, pää kadoten heti astian uumenii. Tyytyväinen rouske ja pärskähdyskin kantautui korviini. Oli siis lupa poistua ja seuraavaksi seilasin varustehuoneeseen, jossa tutu kamppeeni jo odottivat. Olin sopinut tallin omistajan kanssa jo edeltävänä iltana tuovani tavarat, joten satula, suitset ja huovat nököttivät niille varatulla paikalla. Kuin myös harjapakki, kypärä ja ynnämuut varusteet. Huokaisin tyytyväisenä paikan siisteydelle ja nappasin harjat ja suunnistin takaisin karsinaan.

Flai rouskutti tyytyväisenä kaurojaan, vaikkakin tuskin mitään oli vielä jäljellä. Kyykistyin ottamaan suojat jaloista. Loimea en ollut laittanut, sillä sitä poika ei sille matkalle tarvinnut. Hyvä jos suojiakaan olisi, mutta ei sitä koskaan tiedä. Kävin vielä heittämässä suojat varuste huoneeseen ja palasin harjaamaan Flaita, joka olikin jo lopettanut mussuttamisensa. Pienet perusasiaan kuuluvat rapsuttelut ja pöly harja kunniaan. Harjasin nyt alustavasti ponin reippaasti pölärillä, sillä eipä herra trailerissa ehtinyt likaantua. Mitä nyt hieman tavallisella harjalla suin saadakseni veren kiertämään. Ratsastusta sinä päivänä ei enään tarvittu, pääsisi koni tarhaan yöksi. Laitsalle en ihan vielä uskaltanut heittää ja jos sade tulisi, tallimestari tai itse ystäväni Alisa veisi varmasti Flain takaisin talliin. Yksin en sitä viitsinyt karsinaankaan jättää.

Harjailin siinä itsekseni, välillä rapsutellen ja höpisten omiani pojalle, kunnes nappasi reippaasti, kummempia stressaamatta kaviotkin. Tänään sekin sujui hyvin, ehkä matka oli väsyttänyt ruunaa jonkin verran. Nytkin mokoma vain nuuhki apaattisen näkösenä puruja, kuin toivoen löytävänsä heinää. Kenties tarhassa olisi jonkun verran purtavaa ja pian parin päivän tutustumisen jälkeen koni pääsisi laitsalle vetämään ruohoa naamaansa. Virnuilin itsekseni, taputtaen ponin vahvaa selkää, toisen heilutellessa laiskasti häntää. Nappasin riimun, avasin karsinan oven ja lähdin taluttamaan toista kohti tarhaa. Alisa oli neuvonut minua viemään pojan laitumien lähellä sijaitsemaan tarhaan. Sieltä poika voisikin kuikuilla mahdollisesti muitakin, jotka käyskentelivät tarhassa. Etäistä tutustumista, mikäs sen parempaa. Avasin haan oven, päästin petoni vapaaksi, joka ravasikin iloisena keskelle hakaa. Onneksi ei ollut järin mutaista, sillä Flai ei tuntunut olevan kovin tyytyväinen sen hetkiseen sävymaailmaansa, kun jo mokoma piehtaroikin jo ikionnessaan. Noh, ainakin toinen viihtyi, en voinut kuin kohottaa olkiani ja hiipparoida takaisin tallille. Vielä kun käytävän harjaisin ja vesikupin pesisin.. niin päivä olisi jo siinä. Antoi nyt ruunan olla rauhassa, kyllä sitä kesällä ehtisi vielä tehdä vaikka ja mitä.

Näytä käyttäjän tiedot

3 Lentäen kohti estettä lähetetty Ma Kesä 14, 2010 9:44 pm

Ma 14.6.10

Taivas oli tyyni, puut seisoivat aloillaan, eikä aurinkokaan jaksanut kovin kauvaa aktiivisesti paistaa. Pilviä oli jonkunverran ja ilmassa eli pieni kosteus. Kenties illalla sataisi vettä. Kuitenkin kävellessäni tallia kohti, totesin ilman olevan aivan mahtava ratsastukselle, kuten olin ehtinyt toivoakkin. En ollut käynyt tallilla pariin päivään, joten Flai olisi (ainakin toivottavasti) iloinen päästessään taas liikkeelle. Olin antanut pojan lepäillä ja tutustua tallin rutiineihin ja elämään. Alisa oli luvannut järjestää laitumille viemiset ja ruokinnat minun ollessa poissa. Oli muutenkin ollut menoa viikonlopun aikana, joten tallille siirtyminen tuli aivan mahtavaan saumaan. Hyräilin hiljakseen, auringon tullessa hetkeksi pilvien lomasta jälleen esiin. Tänään voisi siivota Flain karsinankin läpikotaisin. Kyllähän Alisa oli luvannut lannat luoda, mutta seinien, ruoka astian peseminen olisi varmasti kohdallaan.

Pääsin lopulta tallin pihalle asti ja kuulinkin tarhasta, kuinka Flai hirnahti minulle, hymyilin ja lähdin reippaasti ruunani luo. Toinen kurkotteli jo aidan yli, haamuten kättäni, kuin olettaen minulla olevan jotain. Kävi ihan sääliksi, kun Flai joutui harmistuneena toteamaan, ettei minulla oikeasti ollut tapana helliä makupaloin. Toki sitä joskus saattoi tuoda kuivat leivät kotoa tai porkkanaa, mutta yleinen herkuttelu sai jäädä minun osaltani pois. Ratsastuksen jälkeen sitten, mutta ei muuten. Taputin Flaita ja noukin aidan vierustasta heinätupon, jonka koni ottikin hyväksyvästi vastaan. Alisa oli myös laittanut Shotin samaan tarhaan. Noh, ruuna näytti tulevan hyvin toimeen rauhallisen oripojan kanssa. Vaikkakin tokihan Flai tuli joka hevosen kanssa toimeen, mitä nyt sitä itse välillä pomotettiin. Tosin, Flai tuntui osaavan pitää omiakin puoliaan, ei se koskaan ole ollut laitumellakaan huonossa hierarkiassa. Päin vastoin, mokomakin dominanssi pässi.

Jätin Flain vielä seurustelemaan ystävänsä kanssa ja hipsin kohti tallia. Jokunen henkilä siellä näyttikin olevan ja moikkasin muummoassa Alisaa. Tottakai myös kiitisn Flain huolenpidosta ja kyselin muita kuulumisia. Sitten hipsinkin jo Flain karsinaan, joka oli yllättävänkin siistissä kunnossa. Pitäisi luoda joku kerta Flintin karsina kiitokseksi. Tyytyväisenä näkemääni, hain riimun satula huoneesta ja lähdin hakemaan petoni, joka olikin jo kipittänyt portille valmiiksi. Shottikin näytti haluavan sisälle, mutta toinen sai nyt jäädä. Talutin Flain harjauspuomille ja sidoin mokoman vetosolmulla kiinni. Kipitin hakemaan harjat ja mutainen mörköni sai kunnon harjauksen pitkästä aikaan. Kesti muutamia minuutteja, kunnes lopulta sain jokaisen kikkareen, suurimman osan pölystä ja harjankin selvitettyä. Otin vielä kaviot, jotka poni tuntui antaman helpommin näin ulkosalla. Lopulta huokasin helpotuksesta, Flain sädehtiessä puhtauttaan. Vielä pikku rapsutukset ja suuntasin matkani kentälle. Ruuna jäi nyhtäämään maata, johon näytti tippuneen jokunen heinän korsi.

Kentällä rupesin raivaamaan rakentamaan itselleni pientä esterataa. Muutama pari estettä sinne tänne, suht. loogiseen järjestykseen. Pistin esteet 40cm korkuisiksi, tarkoituksena aloittaa pienellä lämmittelyllä. Pistin myös lyhyen sivun tuntumalle neljän maapuomin sarjan. Lopulta kenttä rata oli valmis ja kipitin satulahuoneeseen, jossa törmäsin jälleen Alisaan. Hän kertoi minulle, että voin nyt viedä jatkossa Flain kesälaitumille jommalle kummalle. Mietimmekin hetken, kumpi olisi järkevämpi ratkaisu. Ruuna kun tuli toimeen kaikkien kanssa. Kerroin miettiväni asiaa ja jatkoin matkaa harjapuomille. Flai höristeli uteliaana satulalle, suitsille ja suojille. En voinut laskea tavaroita maahan, ennenkuin mokoma oli saanut tiputtaa suojat edes kerran maahan. Nauroin pirteästi ja laitoin satulan pedon selkään, tuon kohottaessa hieman kaulaansa, hännänkin huiskahtaessa kärsimättömästi. Taisi herra ilahtua asiasta. Noh, itsekkin varmaan tylsistyisin vain tarhassa kökkimiseen. Vielä suitsen päähän, satulavyö kireälle ja pirteän siniset suojat jalkoihin. Riimu irti ja pian olinkin jo kentällä kaarrossa.

Nousin Flain selkään, tuntui hienolta päästä viimeinkin testaamaan kenttää. Annoin pohkeet ja ruuna lähti rennosti käyntiin. Aluksi menimmekin rauhasta käyntiä kentällä, meidän kummankin ikäänkuin totutellessa taas toisiimme. Lähtimme lopulta raviin ja ruopesin lopulta verryttelemään. Menimme voltteja ja kaartoja parikin kertaa, kunnes Flai alkoi vetryä ja meno oli entistä rennompaa. Poni oli niin keskittynyt muutenkin, että pienikin apu tuntui menevän kalloon. Nostin laukan, hyvin rauhallisen ja kootun ja kohta olimmekin jo jälleen käynnissä. Annoin Flain hieman huilahtaa. Ravasimme taas hieman ja menimme puomien yli. Flai venytti askeliaan hyvin ja suuntasin ponin ensimmäiselle esteelle. Eka hyppy ravissa, ruuna suoriutui siitä hyvin ja nostimme laukan. Tein aluksi pari volttia tasatakseni vauhtia, pojan hieman kiihdyttäessä. Laukkasimme seuraavat kaksi pysty estettä komeasti. Vielä sama kerran ja hidastin pojan käyntiin ja menin kaartoon. Annoin Flain seistä vapaana ja kävin korottamassa esteitä hieman, ensimmäisen risti esteen noin 50cm ja toinen 60cm ja kolmannen vielä 65cm. Palasin Flain luo ja nousin selkään.

Ruuna lähti jälleen hallittuun raviin ja palasimme esteille. Nostin laukan ja hevonen hyppäsi nätisti korotetun ristiesteen. Suuntasin 60 cm esteelle, jonka myös hyppäsimme nätisti. Meno oli niin onnistunutta, että pääsimme jopa kolmannen esteen yli. Siirsin raviin ja lopulta käyntiin. Alisa oli sattunut tulemaan kentälle ja pyysin häntä korottamaan esteitä vielä hieman. Tietenkni ystäväni suostui tähän jo nyt kentällä olikin 60 cm este ja kaksi 70 sentin estettä. Flai oli yhä rauhallinen, eikä mokoma ollut edes kovin hikinen. Nostin laukan, hyppäsin ekan ja tokan esteen. Tein pienen laukka voltin ja pian kolmaskin oli ylitetty. Halusin vielä kokeilla 75 sentin estettä. Alisa korotti ekan esteen ja lähdin tasaisessa laukassa sitä kohti. Flai oli hyvin luottavainen ja keskittyneenä loikkasimme sen yli. Taputin ja kiitin Flaita vuolaasti ja vedimme vielä roppu ravit. Lopulta annoin pitkät ohjat ja Alisa avasikin meille portin ja jatkoimme matkaa maastoon. Pieni loppu lennki oli poikaa ja katosimme metsän siimeksiin 15 minuutiksi, koko ajan pitkin ohjin mentäen.

Palattuani maastoretkelä, pistin Flain harjapuomille. Otin varusteet, harjasin putsasin ja raahasi kaikki tallille. Itse hevosen jätin vielä hetkeksi puomille ja lähdin korjaamaan radan. Lopulta nappasin Flain riimun narun ja lähdin kuskaamaan ruunaa laitumille. Flint näytti olevan laiduntamassa, kuin myös toinen tammoista. Mietin pitkää, kummalle puolelle Flain laittaisin ja päätin kokeilla nyt orien laidunta. Luulisi Flain tulevan nuoren Flintin kanssa ihan hyvin toimeen. Shotti olikin jo tuttu. Päästi pedon irti ja toinen lähti iloisena laukkaamaan kohti rehveää ruohotasankoa. Hymyilin, nojasin aitaan ja katselin perinteisessä mielessä, kuinka hevoseni laukkasi iloisena läpi laitumen, pysähtyen lopulta tekemään tuttavuutta Flintin kanssa. Eipä mitään mutkia näyttänyt syntyvän, kenties Flai oli tehnyt kaukaista tuttavuutta oriin tarhasta käsin. Joten minkäs teit. Jätin hevoset sinne ja pian Shottikin näytettiin taluttavan laitsalle. Hyräilin tyytyväisenä ja lähdin pesemään karsinaa. Pesin siinä ajankuluksi myös harjat ja putsasin muut varusteet, jutellen välillä Alisalle ja muillekkin. Autoin myös parissa askareessa ja harjasin jälleen tallin lattian. Kello alkoikin olla jo paljon ja lopulta suuntasin kotia päin. Flai söikin tyytyväisenä ruohoa Shotin kanssa, joten saatoi turvallisin mielin jättää hevoseni sinne. Päivä oli pulkassa ja olimme jälleen askeleen edempänä parempaa estemenestystä.

Näytä käyttäjän tiedot

4 Maastossa lähetetty Ke Kesä 16, 2010 3:53 am

Ti 15.6.10

Tuttuun tapaani saavuin tallille reippain mielin. Katsahdin laitumen kaukaisuuteen, missä Flai nyhvästi ruohoa raukeana, kuin kokonaan unohtaen olemassa oloni. Eipä toisella tuntunut olevan kiirettä poiskaan, hymyilin itsekseni, nähdessäni että koko talli porukka veti lonkkaa laitumella. Mikäs siinä, sää oli kaunis ja iltainen auringon paahde tuntui mukavalta. Tosin kohta aurinko laskisi ja hiljainen pimeys vallitsi maan. Siihen oli onneksi aikaa. Suuntasin pian nokkani tallille päin, hain ensitöikseni talikon ja rupesin siivoamaan karsinoita. Olin luvannut hoitaa karsinoiden siivoomisen siltä illalta. Lakasin myös tuttuun tapaani lattiat ja kohtapa pesin varusteita tyytyväisesti hyräillen. Ei kaikkeen mennyt kuin vajaa tunti ja pian löysin itseni laitumen laidalta huutelemassa Flaita. Pieni maasto kävely piristäisi iltaa kummasti. Liikuntaakin peto kaipaisi, ettei ihan laiskistuisi olemattomaksi viherporsaaksi. Flai onneksi tuli reippaasti minua kohti, pienen vihellyksen päästettyä ilmaan. Flint ja Shottikin höristelivät etäämmällä korviaan, mutta onnekseni sain Flain ilman häiriötä ulos laitsalta. Suljin portin huolella ja lähdin taluttamaan ponia talliin.

Sidoin Flain harjapuomiin ja lähdin satulahuonetta kohti. Otin harjapakin ja suitset valmiiksi, satula saisi jäädä siltä reissulta. Palasin Flain tyköön ja aloitin perusteellisen harjauksen. Ensikki toki rapsuttelin ja annoin hieman hierontaakin suurimpiin lihaksiin. Harja ja häntäkin selvittyi siinä tohinassa ja seuraavassa hetkessä suitset olivatkin Flain päässä. Taputin ylpeänä petoani, joka niin esimerkillisesti siinä seisoi. Vaikka olihan kavioiden putsaamisessa kestänyt pari ylimääräistä minuuttia. Eipä voi mitään. Kamppailin itseni seuraavaksi pojan selkään. Onneksi mokoma ei ollut niin kovin korkea ja pääsin vaivoin, mutta varmasti möhömahan leveään kyytiin. Asetuin mukavasti ja annoin pohjeet, toisen lähtiessä rennosti hörähtäen liikkeelle. Venyttelin ja vilkutin muille hevosille ennen matkaa ja kohtapa kokosin hieman ohjia, saadakseni Flain oikealla polulle. Tänään maastoesteet saisivat jäädä, sillä edellisenä päivänä poika oli suoriutunut esteistä todella hyvin. Taisi jäädä pudotukset kokonaan ja koni edistyi koko ajan. Huokaisin rennoin soinnuin ja kannustin Flain pehmeään raviin. Onneksi ponilla oli hyvin pehmeät askeleet, eikä meno ollut pommpivaa.

Hetken päästä hidastin ruunan raviin ja tutkailin ympäristöä. Oli rauhallista ja eikä pahemmin mikään häirinnyt maastoilua. Nostin taas raviin, pojan saatua vähän hengähtää ja sopivan laukkasuoran tullessa vastaan, kannustin Flain reippaaseen kiitoon. Annoin hevoselle reippaasti ohjia ja kannustin liikkumaan. Piti vain toivoa ettei eteen sattuisi kiveä, vaikka ruuna nyt olikni todella varmajalkainen. Siinä hetken irroteltuamme, hidastin raviin ja kehuin poikaa. Pian jälleen jölköttelimme käyntiä ja jatkoimme matkaa rauhallisissa merkeissä, vielä ravaten ja laukaten matkan varrella.

Saavuimme tunnin päästä takaisin tallille, jossa astelin suoraan kentälle. Flai pärskähti vaimeasti, heitellen kevyesti päätään, kupeet jo hieman hiessa. Mutta onneksi hepo oli vielä virkeä. Nostin ravin ja lähdin tekemään helppoja tehtäviä. Volteista kokorataleikkaukseen. Taivutin Flaita ja pian pääsimme treenaamaan pohkeenväistöä pariin otteeseen. Vaihdoin suuntaa ja tein samoja juttuja. Kokeillen etuosakäännöstäkin pariin kertaan. Flai keskittyi koko ajan mahtavasti ja lopulta palkitsin pojan kunnon laukalla. Kirjava ruuna lähti innoissaan laukkaamaan keskiympyrää, minun vähän leikkiessa taivutuksen kanssa. Pienensin ympyrää laukassa, jälleen pian suurentaen sitä, kunnes vaihdoin suuntaa ja sama toiste päin. Lopulta siirsin raviin ja annoin pojan ravata pitkin ohjin, minun venytellessa autuaasti. Alkoi jo väsyttää. Flaikin jäisi nyt talliin iltakauroille. Joku varmasti veisi sen sitten yöksi laitsalle. Yöllä oli luvattu lämmintä. Taputin Flaita ja hidastin käyntiin. Parin kierroksen jälkeen menin kaartoon ja talutin pedon sisälle. Harjasin nopeasti, putsasin kaviot ja palkitsin pienellä omenan lohkolla. Poika oli ollut viime aikoina oikein mahtava, joten kenties pieni herkkupala oli kohdallaan. Hain hieman heinää pojalle syötäväksi, ennenkuin lähdin tallilta. Alisakin taisi tulla vastaan ja hän lupasi hoitaa Flain vielä ulos. Kenties hän olikin hakemassa hevosia sisälle.

Näytä käyttäjän tiedot

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa